Aittalan talli

Etusivu Tallipäivis Asukkaat Esittelysivu Tapahtumia

Metsähengetär

10-vuotias suomenhevostamma
VH17-018-2092
Tummanpunarautias, 155cm korkea
Syntynyt 15.08.2017

Kasvattanut Ratsutalli Metsälä
Omistaja Aittalan talli VRL-02914

Metsähengetär on yleisratsu (Helppo B/110cm)


Luonnekuvaus

Elli on nimensä veroinen hevonen. Se kirjaimellisesti on oikea Metsähengetär, joka mielellään asuisi tiheäpuisessa, vihreässä metsässä vailla rihman hiertämää. Se söisi aamupalaksi puolukoita, päiväruuaki mustikoita ja sen varpuja, iltapalaksi maistuisi koivu- ja havupuiden oksat, lehdet ja havut. En tiedä miksi se tuntee niin paljon vetoa metsän siimeksiin. Eikä sitä tunnu tietävän edes entinen omistaja, saatika kasvattaja, aina Elli on kuulemma samanlainen ollut. Karsinatallissa se oli jotenkin ahdistuneen oloinen, vaikka hyvät käytöstavat sillä tallissa onkin. Se kokeiltiin sitten siirtää aittatalliin, mutta ei Elli siitä oikein kummemmaksi muuttunut. Tallilaisten kanssa sitten yhdessä tuumin käärittiin hihat ja alettiin rakentamaan Ellille ihan omaa metsäpihattoa. Suurten havupuiden väliin rakentui pieni, kahden hevosen mentävä katos ja itse aitauksen pinta-alaksi tuli vajaa hehtaari. Ja se oli ihan umpimetsää, vielä silloin, ei se enää niinkään ole kun Elli kavereineen ovat syöneet puita ja muuta risukkoa. Metsäpihaton avajaiset pidettiin — sinne Elli paineli puiden ja marjamättäiden sekaan, Poutapilvitanssija vanavedessään. Siellä tammakaksikko viihtyy äärimmäisen hyvin.

Vaikka Elli metsänhenkeä rakastaakin, niin ei se silti pahakseen laita, vaikka sen hakee talliin hoidettavaksi. Kyllähän se karsinassakin on ihan rauhassa kunhan sitä ei seisota siellä useita tunteja - hiljaksilleen sen mieli alkaa huutamaan metsään jos karsinatallissa viivytään jo kolmatta tuntia. Elli on ollut aina kaikkien käsiteltävissä oleva, mutta taluttaessa se osaa olla melkoinen jyrä. Ellin kanssa tuttavuutta tekevät uudet tallilaiset pääsevätkin yleensä ensimmäisiä kertoja harjoittelemaan vähän johtajuushierarkioita. Maastakäsintyöskentelyn kautta Elli löytää sen kunnioituksen ihmistä kohtaan ja alkaa riimunnarunkin päässä toimimaan ihan siedettävästi. Sitä on kumminkin hyvä muistutella säännöllisin väliajoin, että kuinka narun päässä kuljetaan: se pysähtyy, kun pysähdyt itse eikä kävele ylitse. Ellin pitää koko ajan olla ikään kuin läsnä kaikissa tilanteissa. Ne pätevät aikalailla kaikkiin arjen rutiineihin. Esimerkiksi väkirehuja jaettaessa on tärkeää muistaa, että Elli seisoo sinun takanasi odottaen, että siirryt ruokakupilta kauemmaksi. Pari kertaa on vahinko käynyt, kun Elli on rynnännyt ruoilleen ja ihminen on jäänyt kirjaimellisesti alle. Harjaukset, eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit sekä varustamiset onnistuvat aina ongelmitta.

Ratsuna Elli on energinen, edestä kevyt ja takaa ponnekas. Sillä on lennokkaat askellajit, joita se myös esittelisi mielellään! Se luottaa kyllä ratsastajaansa, mutta joskus sitä kuitenkin pitää antaa omia neuvoja vaikkapa tahdin suhteen - eikös tähän kohtaa sopisikin paljon paremmin tällainen vermoliito? Kevyt pyyntö kuitenkin riittää asioiden palauttamiseksi järjestykseen. Ellin bravuureita ovat pehmeät siirtymiset, ne onnistuvat käytännössä jokaisesta askellajista mihin tahansa muuhun tai vaikka pysähdykseen aina yhtä tasapainoisesti ja rennosti. Se toimii varsin hyvin istunnalla eikä vaadi kädeltä sen kummempaa työmäärää. Pohkeelle Elli on varsin herkkä.

Esteillä Elli tahtoisi usein hieman kuumua. Sen laukka on hyvin säädeltävissä, mutta joskus tarvitaan hieman isompaa pidätettä Ellin tahtoessa kiihdytellä paikkoihin, joissa se ei ole kovin toivottavaa. Kuulolla se kuitenkin pysyy koko ajan ja muistaa ratsastajansa, eikä näin ollen tee äkkisyöksyjä tai kiepahduksia. Siinä mielessä Elli onkin vailla vertaa, se ei koskaan tipauta ratsastajaansa tahallaan ja yrittää aina viimeiseen asti pitää tämän satulassa. Sen hyppytyyli on myös hyvä, hypyn kaari on pyöreä ja se osaa katsoa itselleen hyvän ponnistuspaikan tilanteessa kuin tilanteessa.


Sukutaulu & jälkeläiset

i. Metsänpeikko ii. Röllipeikko iii. Peikko
iie. Rauhaa Rakastava
ie. Armada iei. Karkkilan Tykki
iee. Amanda
e. Villa Valeria ei. Onnipoika eii. Edvinin Onni
eie. Klassikon Aamu
ee. Pirpana eei. Kuuhullu
eee. Signen Surkuhupaisa

i. Metsänpeikko oli rautias monitoimiratsu. Se oli luonteeltaan eri rauhallinen ja viihtyi hyvin perhehevosena. Noin 152 senttinen ori kiersi lastenratsuna toimimisen lisäksi näyttelyissä, mutta pienten jalkavaivojen vuoksi Metsänpeikkoa ei käytetty juuri lainkaan kilpahevosena. Se oli kuitenkin terveenä varsana vaikuttanut varsin kapasiteetikkaalta hevoselta, jonka vuoksi raudikko oli melko haluttu jalostusori.

ii. Röllipeikko oli periaatteessa ihan kiltti, mutta vähän villi ruunikko. Mikäli estehevosen lahjoilla siunattu suokki olisi ollut ihminen, se olisi varmasti syntynyt sellaiseksi ronskiksi pohojanmaalaiseksi - Röllipeikko oli orimainen sekä rasavilli, mutta sen luonteeseen kuului kuitenkin myös vilpitön hyväntuulisuus, jonka vuoksi siitä ei vaan voinut olla pitämättä. Kantakirjattua, vain 150 senttimetriä korkeaa oria käytettiin jalostukseen säästeliäästi, vaikka moni tahtoikin myös isoja luokkia voittaneesta Röllipeikosta jälkeläisen itselleen.

iii. Peikko oli pippurinen pienhevonen rautiaalla karvapeitteellä. Se omisti kokoonsa nähden hirmuisesti kapasiteettia esteratoja silmällä pitäen - kaiken lisäksi ori oli varsin ketterä tapaus, jonka ansiosta tiukkojakaan teitä vaatineet uusintaradat eivät olleet ongelma. Peikko oli tarkemmin ajateltuna todellinen unelma omistajaperheelleen. Se menestyi kilpailuiden lisäksi näyttelyissä, ja orille napsahti heti elämänkaarensa alkuvaiheilla I-palkinto kantakirjaustilaisuudesta.

iie. Rauhaa Rakastava oli nätti, 158 senttinen ruunikko, joka omisti erittäin kiltin luonteen. Sitä kärrättiin koko elämänkaarensa alkuaika näyttelyihin ja niistä takaisin, mutta pitkän meriittilistan kokoamisen jälkeen tamma siirtyi kisaratsuksi. Sporttimallinen Rauhaa Rakastava keräsi mittavan määrän sijoituksia niin este -kuin kouluradoilta, sillä sen ”kaikki käy” -luonne ei estänyt kummankaan lajin parissa kilpailemista. Tamma syttyi aina uusintaradoilla kiitäessä, mutta se pysyi rauhallisena heti, kun asteltiin kouluaitojen sisään.

ie. Armada oli 155 senttimetriä korkea rautias. Se ei ollut mikään kylän hienoin hevonen - tamma tunnettiin kuntalaisten kesken laitumella lihoavana harrasteratsuna, eikä sillä niin ollen kilpailtu lainkaan. Sen vuoksi moni ihmettelee, miksi moinen suomipulliainen löytyy niin monen hevosen sukutaulusta. Salaisuus piilee naapurin komeassa orhissa, joka astui ihan vahingossa karkureissullaan Armadan. Kaikki luulivat, että moisen yhdistelmän jälkeläisestä tulisi vain emänsä kaltainen perhehevonen, mutta varsa päättikin yllättää kaikki ja kasvoi kelpo kilpahevoseksi.

iei. Karkkilan Tykki oli raskasrakenteinen, työhevossuunnalle kantakirjattu ori. Suunnilleen 160 senttinen raudikko oli luonteeltaan rehti ja erittäin työorientoitunut, jonka ansiosta Tykiksikin kutsuttu suokki oli korvaamaton apu tilan isäntäpariskunnalle, mitä metsätöihin tulee. Sen lisäksi oriksi todella rauhallinen Tykki piti seuraa omistajaperheensä lapsille, joita rautias kantoi turvallisesti leveässä selässään. Kovin moni ei kysellyt pelkästään KTK-II -palkinnon saavutuslistalleen kerännyttä oria jalostukseen, mutta se näkyy siitä huolimatta muutamissa sukutauluissa.

iee. Amanda oli pitkän harjansa kanssa kuin friisiläinen - kuvankaunis tamma kantoi yllään mustaa karvapeitettä ja omisti sekä paksut että pitkät jouhet. ”Musta helmi” oli tasan 153 senttinen ja luonteeltaan energinen, mutta kiltti. Se ei ollut huipputason kilpahevonen, mutta tamma menestyi melko hyvin näyttelypuolella hyvän rakenteensa ansiosta, joten sitä käytettiin ahkerasti siitokseen. Tamma kuitenkin menehtyi melko varhaisella iällä aortan repeämisen vuoksi, mutta se oli ehtinyt tekemään elämänsä aikana kaiken, mitä siltä haluttiin - Amanda oli varsonut useasti ja menestynyt näyttelyissä.

e. Villa Valeria oli kiitettävät 162 senttimetriä korkea ja väriltään perinteisesti rautias. Tamma oli luonteeltaan vähän diiva, mutta se ei todellakaan ollut este menestymiselle - Villa Valeria napsi sijoituksia tililleen tasaiseen tahtiin, jonka lisäksi se juoksi parit startit keräteen ylpeille omistajilleen mukavasti rahaa. Kyseessä oli siis todellinen monitoimihevonen, kun näyttelyissäkin se pärjäsi.

ee. Pirpana oli 149 senttinen kaunis rautias suurilla merkeillä sekä nätillä herasilmällä. Tamma omisti kuitenkin vähän turhankin oman arvonsa tuntevan luonteen, jonka vuoksi tammamaiseksikin kutsuttua hevosta ei ihan noin vain voitu antaa kokemattomiin käsiin. Ei, kantakirjattu Pirpana ei koskaan kirnunnut ratsastajaansa ympäri kenttää tai purrut housujen takataskuja rikki, mutta se näytti lähes aina happamalta sitruunalta ihan muuten vain. Sen vastapainona Pirpana keräsi hyvän määrän sijoituksia kenttäratsastuksen puolelta, sillä tamma oli erittäin rohkea luonne.

eee. Signen Surkuhupaisa oli suomenkirjava 147 senttinen pienhevonen, jolta odotettiin paljon. Sillä oli todella tasokkaat vanhemmat ja muutenkin kaikki mahdollisuudet menestymiseen esteradoille, mutta Surkuhupaisa kaatui pahasti irtohypytyksen yhteydessä nuoruusvuosina, jonka vuoksi sille jäi pieni kammo hyppäämistä kohtaan. Koko kylä oli kuitenkin tietoinen tamman huikeasta suvusta, jonka ansiosta sitä käytettiin siitokseen paljon, mutta se otti vastaan vain tarkoin harkittuja oreja, sillä Surkuhupaisan suku tahdottiin pitää suhtkoht uniikkina.

eei. Kuuhullu oli 151 senttinen vaaleanruunikko. Se oli jo varsana rohkea sekä kestävä - peruskiltti, mutta vähän orimainen Kuuhullu oli varsapihatossa se, joka jaksoi riehua pisimpään ja tutki uteliaana kaikkea mahdollista, vaikka muut ikätoverit olisivat epäröineet. Siitä kasvoikin tasokas kenttäratsu, mutta orilla kilpailtiin myös rataesteillä. Kuuhullu ei koskaan menestynyt vähän liian pitkien jalkojen ja kaulan vuoksi näyttelyissä, mutta kisamenestys riitti, jotta oria haluttiin käyttää jalostukseen.

ei. Onnipoika oli vähän kömpelö ja hontelo voikonkimo katseita keräävällä 168 senttisellä rungolla. Se ei menestynyt oikein missään, ei kilpailuissa eikä näyttelyissäkään, mutta ori oli silti niin sympaattinen hevonen, ettei sen kasvattaja kehdannut myydä pitkäjalkaista Onnia pois. Se olisi kuitenkin joutunut vain kiertoon, ollessaan vähän epälaadukkaampi hevonen, mikäli vertaa silloisiin suokkitähtiin, jotka loistivat kisaradoilla. Onni kiikutettiin matalalla olleista odotuksista huolimatta kantakirjattavaksi aivan sen elämän loppuvaiheilla, ja sieltä napsahti kuin napsahtikin KTK-III -palkinto, jonka ansiosta oria jopa tahdottiin käyttää jalostukseen.

eie. Klassikon Aamu oli kuvankaunis 168 senttinen voikko, joka ei kuitenkaan ollut se kaikkein ihastuttavin hevonen. Sillä oli vennot vuohiset, eikä tamma oikein tahtonut pärjätä kilpailuissakaan. Aamuksikin kutsuttu suokki ei sen vuoksi ollut se halutuin siitostamma, mutta sen omistajaperhe tahtoi mahtavan kiltistä harrasteratsusta varsan itselleen, ja niin ollen Aamun nimi löytyy yllättävänkin monen hevosen suvusta.

eii. Edvinin Onni muistutti kuumuvan luonteensa ansiosta tuliterää kilpahevosta, mutta ori oli vähän kömpelö jaloistaan, jonka vuoksi se ei niittänyt ruusukkeita itselleen kovinkaan paljon. Puomit tipahtelivat esteradoilta ja takajalat eivät halunneet työskennellä tarpeeksi, jotta koulutuomarit olisivat ihastuneet tähän kimoon oriin. Edvinin Onni hyväksyttiin kuitenkin ihan hyvän rakenteensa ansiosta jalostuskäyttöön, ja se on muutaman hevosen ylpeä isä.


Kuvagalleria


© Taru Alatalo [luvat käyttää kuvia virtuaalitallillani], kiitos paljon!


Kilpakalenteri

KRJ Kouluratsastus: 17 sijoitusta, 5 voittoa
23/12/2017 KRJ Fiktio Helppo B - 02/40
27/12/2017 KRJ Mitar Warmbloods Helppo B - 01/30
27/12/2017 KRJ Mitar Warmbloods Helppo B - 02/30
03/01/2018 KRJ Brunnby Helppo B - 03/30
09/01/2018 KRJ Brunnby Helppo B - 03/30
06/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 07/100
05/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 05/30
06/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 03/30
10/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 01/30
14/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 01/30
15/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 04/30
16/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 05/30
17/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 01/30
22/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 05/30
24/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 03/30
24/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 01/30
26/01/2018 KRJ Mörkövaara Helppo B - 05/30
ERJ Esteratsastus: 44 sijoitusta, 8 voittoa
23/12/2017 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 03/30
27/12/2017 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
02/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
02/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 02/40
05/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 04/40
10/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 05/40
11/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 01/40
13/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 02/40
13/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 05/40
18/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 03/40
19/01/2018 ERJ Turmeltaja 100cm - 02/40
01/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
02/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
02/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
04/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 03/30
05/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
06/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
08/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
09/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
10/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
11/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
12/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
12/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
15/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
17/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
20/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 03/30
22/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
23/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 02/30
23/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
24/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 05/30
25/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
25/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 03/30
27/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 04/30
28/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 01/30
28/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 03/30
29/01/2018 ERJ Cadogan Ponies 110cm - 02/30
01/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30
03/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30
03/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 04/30
09/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30
16/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 02/30
16/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30
18/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30
24/01/2018 ERJ Mörkövaara 110cm - 03/30

Valmennukset

Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Kaisa Linna
Impi ja Elli aloittivat tunnin rennoilla, ravipainotteisilla alkuverryttelyillä. Tahdin vaihtoja, pysähdyksiä ja suuntia. Tamma pursusi energiaa ja heitteli pysähdyksissä aina kärsimättömästi päätään puolelta toiselle pärskien kuin mielenosoitukseksi. Ehdin kävellä juuri ja juuri kentän keskelle kun ratsastaja iloisesti kysyi tämänpäiväistä aihetta. Ajattelin, että kävisimme kaksikon kanssa ihan perusjuttuja, jotta saataisiin Elli paremmin kuulolle apujen suhteen.

Käskin Impiä siirtämään Ellin laukkaan heti seuraavalle pitkälle sivulle ja päästävän irti ohjista heti kun tamma olisi totellut. Tämän jälkeen Impin olisi saatava hevonen pysähtymään käyttämällä istunnan kautta tulevia apuja, eli istumalla liikettä vastaan ja nojaamalla hieman taakse ylävartalollaan. Kuulostaa helpolta, mutta se ei ole. Istunta-avut toimivat kuitenkin parhaimpana tukena muille avuille ja ovat kaikenlisäksi kovin huomaamattomia oikein käytettyinä. Ensimmäisellä kerralla Elli ei totellut, vaan Impi joutui tarttumaan ohjiin ja jarruttamaan ratsuaan. Sama toistui useampaan kertaan, kunnes Impi pyysi lupaa laskeutua satulasta ja nousta sinne uudestaan. Impi teki tämän ja paransi istuntaansa vielä kerran ennen kuin antoi Ellille laukka-avut ja hellitti otteensa ohjista. Impi istui koko ajan hieman liikettä vastaan ja kun pysähdyksen hetki tuli, hän siirsi ylävartaloaankin hieman taaksepäin, jolloin tamma pysähtyi ravin ja käynnin kautta ja jäi seisomaan. Otimme harjoituksen vielä muutamaan kertaan ja kun Impi ja Elli onnistuivat kolmannen kerran peräkkäin, oli aika vaihtaa aihetta.

Seuraava aihe olisi hevosen suoristaminen. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakaan, se on joskus vaikeaa. Ratsastaja ei saa keskittyä vain jäykän kyljen taivuttamiseen, jolloin ratsu jäykistyy vastustellen. Hevonen on saatava nojautumaan pehmeälle ohjalle, koska se ei voi irrottautua jos toisella puolella ei ole tukea. Neuvoin Impiä tekemään toistuvia pieniä ohjasotteita ja peräänantoja jäykän puolen ohjalla, jotta hevonen voisi pehmetessään siirtää tukea. Pyysin myös Impiä tarkistamaan oman istuntansa joka kerta selkään noustessa, sillä joskus istunnan vinouskin aiheuttaa hevosen vinouden. Kun Impi oli mennyt Ellillä kentän kerran ympäri jokaisessa askellajissa ja pitämällä Ellin suorassa omalla toiminnallaan koko ajan, otimme loppuverryttelyt. Rentoa käyntiä, kummassakin päädyssä pääty-ympyrät ravissa ja kentältä lähdettiin vapaassa ja irtonaisessa käynnissä.

Ulkoasu © M Layouts, Krista, Amretasgraphics, koodiavusta kiitos Sakkura!
Metsähengetär on virtuaalihevonen