Aittalan talli

Etusivu Tallipäivis Asukkaat Esittelysivu Tapahtumia

Salmiakkiviikinki

2-vuotias suomenhevosori
VH17-018-2123
Mustanruunikko, 162cm korkea
Syntynyt 01.11.2017

Kasvattanut Susiraja
Omistaja Aittalan talli VRL-02914

Salmiakkiviikinki on kenttäratsu tasolla CIC1


Kenttälupauksen ensimmäinen - ja viimeinen - koeratsastus

Voisitteko kuvitella, että tämä yhtä leveä kuin korkea mustanruunikko hyppää esteitä 110cm korkeudella ja taipuu kenttäratsupainotteisena tasolle CIC1? En minäkään, mutta uskottava se oli, kun ensimmäisen kerran suoritin koeratsastuksen Hirmulla (Salmiakkiviikinki -> Viikinki -> Harald Hirmuinen -> Hirmu). Tuollainen sotanorsua muistuttava jättiläinen ei vaikuttaisi olevan kovin nopea saatika ketterä, mutta kyllä Hirmu oli täysi poikkeus sääntöön! Se paineli menemään maastoesteradalla minkä jaloistaan pääsi ja reagoi jok'ikiseen apuuni salamannopeasti sekä olisi kääntynyt vaikka paikallaan jos olisin halunnut. Plussana komean ulkonäön, ketteryyden, vauhdin ja kestävyyden lisäksi Hirmu oli liikkeiltään niin taivaallinen, että sen selässä ei huomannut ajankulua. Susirajassa Narri naputtelikin rannekelloaan ja huokaisi: "Impi, teillon menny jo kaks tuntia... Voisiks jo tulla pois?". Se oli aika nolo tilanne, mutta minkäs teet, kun allasi painelee pää viidentenä jalkana oleva Viikinki. Ja noh, olihan koeratsastukseen tulossa kolme muutakin henkilöä *hups*.

Kyllähän te nyt naisina ymmärrätte, että kun jotain haluatte, niin se on aivan pakko saada. Vaikka ei nyt välttämättä tarvisikaan. Muuta kuin hevosia, niitä ei ole koskaan liikaa — ainakaan niin kauaa, kun niistä pystyy huolen pitämään ja elättämään. Tiusasen Isla, Kaakkilan Laura ja Kontolan Minni siinä sitten koittivat potkia väsyksiin ratsastettua konia eteenpäin (jossa ei ollut mitään näkemistä), niin huikkasin Narrin ja Lissun luokseni. Huiluttelin naisten edessä muhkeaa setelitukkoa sen merkiksi, että tuo hevonenhan muuten lähtee minun mukaani. Narri empi, koska olinhan suomenhevospiireissä varsin uusi henkilö, mutta Lissu taasen ei meinannut pysyä housuissaan, kun mietti rahoilla ostavansa uuden, vähän varttuneemman ja kevyemmän kenttäpelin. Narri pyöräytteli silmiään ja kääntyi katsomaan vaahtoavaa kasvattiaan. "Eiköhän se Kaakkila ollu siinä, tuu pois selästä ja anna se Immille. Vieköön tuo sen kotiinsa", ja niin Narri katosi paikalta huokaillen. Tiusanen huokaisi helpotuksesta, Kontola kohautti hartioitaan ja Kaakkila musertui Hirmun jalkoihin parkumaan. "Mutta kun mä haluan!!", Laura huusi naama punaisena. Hymyilin Lauralle ja kuiskasin sen korvaan: "Ootappa loppuvuotta, kun näät tämän kenttäradoilla", ja taputin blondia olkapäille. Ylväänä talutin uuden hevoseni Susirajan talliin.

Luonnekuvaus

Hirmu on sellainen valtava, iloinen säheltäjä. Se on myös perinyt osan isänsä ongelmanaiheutuskyvyistä sekä aavistuksen jääräpäisestä luonteestakin. Se on sellainen häseltäjä, jonka pitää päästä jokaiseen asiaan mukaan ja onkin armottoman huolimaton. Hirmu onnistuu toheltamaan itsensä aina kaikenlaisiin typeriin tilanteisiin, mutta houkan tuurilla se yleensä selviääkin niistä pelkillä säikähdyksillä. Joskus mietin, että ei ole mahdettu Hirmua siunata minkäälaisella itsesuojeluvaistolla, koska se menee vaikka läpi harmaan kiven. Jääräpäinen suomenhevoskoltiainen on varustettu sillä kuuluisalla suurella, suomalaisella sisulla — periksi ei anneta. Mieluista aktiviteettia Hirmulle onkin tarhan aitojen sisäpuolelta poistuminen, joka sitten aiheuttaakin tallilaisille ikävuosia lisää aina yhden vuoden verran. Sen vuoksi meidän 14-vuotiaat hevosten hoitajat näyttävätkin pian 30-vuotta täyttäviltä naisilta... Hirmu pitää kyllä huolen, että Liinakossa ei totta tosiaan tule tylsää! Se on stereotyyppinen suomalainen mies: ei puhu eikä pussaa. Kuin ehkä kerran vuodessa.

Hirmu ei millään malttaisi ikinä pysyä paikallaan. Ei missään eikä koskaan. Energiapommina tallillamme tunnettu suomenhevosori on kyltymättömän kiinnostunut kaikesta mitä tallissa tehdään; niistä tutuista harjoista, ikivanhasta ruosteisesta kaviokoukusta ja varsinkin niistä uusista Rambon Micklemeistä, joita yrität hevoselle laittaa päähän. Toisinsanoen jok'ikinen asia, joka koskettaa Hirmua, täytyy tutkia joka kerta yhtä tarkasti. Useimmiten hoito- ja varustusoperaatioihin meneekin helposti monen monituista kertaa enemmän aikaa kuin muiden tallin hevosten kanssa. Kaikkea pitää myös maistaa! Oi, miten hyvältä maistuukaan tuon uuden kypärän lippa! Ja ne hanskat, hanskat! Niistä ei sitten olekaan enää nanosekunnin jälkeen mitään jäljellä, että ne kaikista arvokkaimmat (omat) tavarat kannattaakin pitää kaukana Hirmusta. Tiivistettynä voisikin todeta, että Hirmu olisi äärimmäisen helppo ja mukava hoidettava jos se ei liikkuisi koko ajan, söisi kaikkea eteen sattuvaa ja tunkisi suurta turpaansa joka paikkaan. Mutta muistakaa, se on vain Hirmu. Vähän erilainen hevonen, josta luvattiin vähän jotain muuta kuin sitten lopulta olikaan.

Ratsastaessa Hirmu liikkuu elastisesti, työskentelee tehokkaasti, hyppää korkealta ja kääntyy vaikka kolikon päällä jos niin vain haluat. Se ikään kuin lukee ajatuksesi ja etenee lennokkaan reippaasti — tämä tietenkin edellyttää sitä, että olet ensin taistellut tuskanhiestä tihkuen tämän raisun ja hankalan orin arvostuksen sekä kunnioituksen puolellesi. Ja sen voin myöntää, että en todellakaan ostanut itselleni valmista ja helppoa kenttäratsua vaan susirajalaiset olivat onnistuneet valitsemaan koeratsastukselle päivän, jolloin Hirmulla ei ollut niin kamalasti energiaa. Tämähän tiettävästi kerää energiaa yhdenkin lepopäivän jälkeen... Hirmun kanssa soljuvan yhteistyön eteen on tehty aivan tavattomasti töitä, mutta kyllä se aina aika-ajoin palkitseekin — koska minä päätin, että voitan tämän meidän tahtojen taiston ja saan Hirmusta juuri sellaisen kenttähevosen, mistä olen haaveillut. Ja vaikka me vieläkin herätämme Hirmun kanssa raivokkaita naurunpuuskia ratsukkona silmiemme loistaessa uhmaa, Hirmun testaillessa tarkkaavaisuuttani ja minun purressa hammasta orin selässä, niin osaamme ratsukkona tosipaikan tullen nojata toisiimme; täydentää toisiamme; liikkua kuin yksi ja ainoa olento kenttäradoilla. Ja mikä tärkeintä, luottaa toisiimme.


Sukutaulu & jälkeläiset

i. Salmiakkitsaari
KTK-II
ii. Vainajainvalssi
Ch, KTK-II
iii. Rapanhapakko
iie. Kaarnalaivan Kikapo
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
ie. Hortensian Hovisalmiakki iei. Wiljardi
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
iee. Salmiakkikuningatar
YLA2, SLA-I, KRJ-I
e. Valkyria ei. Turmeltajan Rovioruoja
KTK-III, SLA-I, KERJ-I
eii. Veljesviha
KTK-III
eie. Tulitasmia
Ch, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I
ee. Hortensian Valhalla
Ch, KTK-II
eei. Viikinki
Ch, VSN Ch, KTK-II, SLA-I, ERJ-II
eee. J.V. Louhetar
YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II


Kuvagalleria


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos paljon!


Kilpakalenteri

09/01/2018 KERJ Mörkövaara CIC1 - 01/30
11/01/2018 KERJ Mörkövaara CIC1 - 01/30
24/01/2018 KERJ Mörkövaara CIC1 - 04/30
03/01/2018 KERJ Hengenvaara CIC1 - 07/53
19/01/2018 KERJ Hengenvaara CIC1 - 05/53
20/01/2018 KERJ Hengenvaara CIC1 - 01/53
24/01/2018 KERJ Hengenvaara CIC1 - 07/53
28/01/2018 KERJ Hengenvaara CIC1 - 06/53
06/10/2017 KERJ Kutsu CIC1 - 00/00

Valmennukset

Maastoestevalmennus, valmentajana Tarja Koivikko [AnnaT., kiitos!]
Talutit maastoesteradalle mustanruunikon orin, jonka kanssa olitte jo ehtineet verrytellä kentällä. Hevonen oikein puhkui intoa ja tarmoa. Kerroit hieman orin ongelmista ja olinkin huomaavinani, ettei se aivan täydellisesti kuunnellut apujasi. Koska rataesteet olivat Hirmun valtti, päätin, että aloittaisimme sarjalla, jonka esteet muistuttivat ulkomuodoltaan hieman rataesteitä. Esteet olivat kooltaan melko pieniä maastoesteille, joten ehkä niillä saataisiin hevonen hämättyä oikeaan vireystilaan.

Lähestymisessä ei ollut ongelmia, mutta juuri ennen ensimmäistä estettä hevonen kiinnitti huomionsa minuun ja menetit siihen yhteyden. Esteet se kyllä hyppäsi, muttei kovin sujuvalla tyylillä. Kehotin sinua lähestymään ensimmäistä estettä käynnissä, jotta Hirmu saisi tutkia hieman estettä ja näkisi minut esteen vieressä. Sen jälkeen oli vuorossa uusi lähestyminen. Tällä kertaa hevonen oli hallinnassa koko sarjan ajan, pysyit itse esteillä mukana ja suorititte tehtävän muutenkin ihan mallikelpoisesti. Korotin hieman esteitä ja lisäsin ensimmäiselle esteelle kukka-asetelman, jonka olin siirtänyt siitä hetkeksi sivummalle. Hämäykseni ei vaikuttanut suoritukseenne mitenkään, vaan eteneminen oli hallittua, ponnistukset hyvin ajoitettuja ja alastulot tasapainoisia.

Seuraavana oli vuorossa jo paljon edellistä massiivisempi tukkieste. Se sijaitsi keskellä aukeaa, eikä sen puolesta ollut mitenkään vaikea tapaus. Esteestä teki kuitenkin vaikean se, että tukkia ympäröi hiekka, ja jos ponnistus ajoittuisi väärin, joutuisi hevonen joko ponnistamaan tai laskeutumaan hiekalle. Neuvoin teitä lähestymään melko reippaassa laukassa estettä, sillä liian hidas vauhti tiesi tällä esteellä varmaa katastrofia. Lähestyminen oli huolellista ja reipasta, ponnistuspaikka hyvä, mutta Hirmun hyppy jäi harmittavan lyhyeksi, joten laskeutumisalustana toiminut hiekka sai molempien tasapainon horjumaan. Toinen ja kolmas kerta menivät huomattavasti paremmin ja päätimme siirtyä seuraavalle esteelle.

Kokeilimme nurmikentällä olevaa taloa ja trippeliä. Ne olivat peräkkäin, mutta kuitenkin riittävän kaukana toisistaan, jotta väliin ehti ottaa muutaman nopeammankin laukka-askeleen. Tarkoituksena olikin harjoitella palautumista reippaasta laukasta, sillä esteet eivät näöltään tai kooltaan olleet mitenkään vaativia Hirmun tasoiselle hevoselle. Lähestyitte taloa hyvin, eikä se arvatusti tuottanut ongelmia. Annoit orille pohjetta ja kiisitte valtavaa vauhtia kohti seuraavaa estettä, palautuminen ei tapahtunut aivan hallitusti, sillä hevonen menetti keskittymiskykynsä vilkaistessaan muualle. Se joutui ponnistamaan ihan liian läheltä trippeliä, mutta loistavilla hyppylahjoillaan Hirmu venytti esteestä nätisti yli. Olit horjahtanut ponnistusvaiheessa vähän kaulalle, mutta korjasit itsesi hyvin liitovaiheen aikana ja alastulo oli tasapainoinen.

Teitte harjoituksen vielä muutaman kerran uudelleen. Hirmulle tuotti selkeästi vaikeuksia kuunnella sinua reippaan laukan jälkeen, mutta suorituksenne parani kerta kerralta, kunnes se hipoi täydellisyyttä. Kilpailuissa mahdollisuuksia on kuitenkin vain yksi, joten neuvoin teitä harjoittelemaan juuri tämänkaltaisia tilanteita hyvin. Taputin hevosta kaulalle ja toivotin teille menestyksekästä tulevaisuutta.

Maastoestevalmennus, valmentajana Tarja Koivikko [AnnaT., kiitos!]
Aloitimme valmennuksen kevyellä verryttelyllä kentällä, jonka aikana Impi ja ratsunsa treenasivat ravisiirtymisiä. Hirmu vaikutti kentällä hieman uneliaalta ja keskittymättömältä, joten en suoraan sanoen odottanut hevoselta kovin paljoa. Maastoon päästessämme Hirmuun kuitenkin tuli odottamatonta intoa, enkä voi kuvailla sitä säihkeen määrää sen silmissä kun saavuimme aukealle jossa ensimmäinen estesarja sijaitsi.

Ensimmäinen estesarja koostui 90cm korkeista kiinteistä pystyistä, jotka eivät osoittautuneet Hirmulle vaikeaksi purtavaksi. Aluksi orin ajatus kuitenkin harhaili omilla teillään ja viereisen kuusen nokassa rääkyvä korppi kiinnosti mustanruunikkoa enemmän kuin ratsastajan antamat avut. Käskinkin ottaa ääniavut ahkeraan käyttöön, kun ratsastajan suusta kuuluva 'mennään mennään' toi Hirmun mielenkiinnon takaisin ratsastajaan. Ongelma osoittautuikin siis kovin yksinkertaiseksi ja silloin kun sait pidettyä hevosesi kiinnostuksen itsessäsi se hyppäsi kadehdittavan ketterästi. Silloin tällöin maapuomin puuttuminen esteen edestä hämäsi oria ja se hyppäsi esteen liian läheltä, mutta korjasit ratsuasi hyvin, kun huomasit edessä odottavan ongelmakohdan.

Muovikukilla ja liikkuvilla osilla hirmuisen pelottavaksi tehty taloeste ei tehnyt tehtäväänsä vaan Hirmu suoritti tehtävän yllättävän rauhallisesti. Halusin varmistaa että orilla riittäisi vauhtia myös viimeiseen tehtävään, joten ratsukko sai hypätä myös pari korkeampaa estettä jotka onnistuivat tehtävässään ja saivat Hirmun sopivan pörheäksi.

Banketin ylöshypyt ratsukko hyppäsi juuri sopivassa tahdissa, mutta ennen alashyppyä Impi joutui hillitsemään Hirmua sen verran että sai sen taas kuulolle. Jostain kumman syystä Hirmu upposi omiin mielenkiintoisiin ajatuksiinsa aina ylöshypyn jälkeen ja Impi joutui taas käyttämään kovaa ääntään. Karjaisu riitti varmistukseksi, että hevonen pysyi kuulolla loppuvalmennuksen ajan. Parin onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme valmennuksen ja Hirmu sai palkinnoksi pitkät ohjat ja makoisan kävelyn talvisessa maastossa.

Ulkoasu © M Layouts, Krista, Amretasgraphics, koodiavusta kiitos Sakkura!
Salmiakkiviikinki on virtuaalihevonen