Aittalan talli

Etusivu Tallipäivis Asukkaat Esittelysivu Tapahtumia

Tiusan Unihiekka

0-vuotias suomenhevosori
VH17-000-000
Tummanrautias, 157cm korkea
Syntynyt 12.12.2017

Kasvattanut Tiusan suomenhevoset
Omistaja Kitty VRL-02914

Unihiekka on yleispainotteinen (Helppo A/100cm)


Luonnekuvaus

Me istuttiin Islan kanssa vierekkäin Ratsutalli Liljan ratsastuskentän vieressä, kun siellä oli suomalainen maajoukkuevalmentaja valmentamassa Vivekan kouluratsuja. Vaaleanpunarautias Ritariina verrytteli letkeästi ympyrällä, ollen kumminkin enemmän reippaan näköinen kuin laiska. Ratsastaja liikehteli lähes eleettömästi suomenhevosen selässä ja hänen kasvoiltaan paistoi vieno hymy. Se varmasti tuntui yhtä miellyttävältä kuin näyttikin. Huokaisin Islalle, että olisipa yksikään meidän lapamadoista noin vaivattoman näköinen ja helppo ratsastettava. Omistuksestanihan löytyi vain pukitteleva tammahirmu ja laiska ori, joka liikkui kuin täi tervassa. Olin sanomassa Islalle jotain, kun huomasin hänen ilmeensä. Suupielet nousivat leveään hymyyn ja pää yläpuolelle syttyi melkein kuin näkyvästi hehkulamppu. Alotiin kumminkin: "Isla...", ja hän keskeytti minut samantien. "Tiesiks et toi tamma on tiine! Mun Uninutusta ja se varsa jäis mulle, kun halusin Ritariinan Uninutulla astuttaa. Niin mä keksein! Sä otat sen! Sä saat siitä sen kevyen suomenhevosen!", vaaleaverikkö ilakoi vieressäni ja huitoi Vivekaa pysähtymään ratsullaan eteemme. "Loistouutisia, Viveka!", Isla kiljui ja huokaisin syvään. "Niin kai sitten..."

Sittenhän se Ritariinan varsa syntyi ja heräsin 12. joulukuuta aamu viideltä puhelimen piippaukseen. Jotain siinä luki tummanrautiaasta väristä ja läsistä, sillä silmät syrkkyrällä luin viestin. Ponkaisin sängystä koko ruumiin voimallani ylös, vetäsin takin niskaani ja lähdin ajamaan lumisateisessa, pimeässä aamussa kohti Liljan tallia. Ja kyllä, olkipedillä varsin leppoisasti makoili uteliaan näköinen tummanraudikko, ihan mielettömän kauniilla ja epäsäännöllisellä läsillä varustettuna. Silmäkulmat kostuivat kun tajusin sen viimein olevan täällä ja se olikin niin kaunis! "Tässä tää sun tuleva tähti on. Petyitkö?", Viveka ja Isla kysyivät yhteen ääneen. Puistelin päätäni ja lähdin tekemään tuttavuutta ikiomaan suomenhevosorivarsaani.

Hietsu varttui emänsä rinnallaan puolivuotiaaksi saakka kunnes se sitten haettiin Aittalaon. Olen aina mielelläni ottanut meille kaikki varsat kotiin heti vieroituksen päätyttyä, sillä pystymme tarjoamaan nuorille varsoille aktiivipihaton, jossa on seurana ikäluokkatovereita. Hietsu tuntui kehittyvän ikäluokkaansa nopeammin ja ihan pienenä varsana se oli jo äärimmäisen viisas. Se on ikään kuin pikkuvanha ihmislapsi, joka tietää vedyn kemiallisen reaktion sekä sen, että ruokapöytään istuessa on hyvä odottaa kaikki paikalle ennen syömisen aloittamista sekä ottaa lakki pois päästä. Jos hevonen voisi olla (miksei voisi) yliviisas, niin Hietsu olisi juuri sellainen. Kaikkitietävä, kohtelias herrasmies.

Silloin kun Hietsu syntyi, niin olen varma, että Ratsutalli Liljan tallitonttu kävi vastasyntyneen orin luona heiluttamassa taikasauvaa ja antoi vähän jouluntai'an levittäytyä hevostalliin. Niin hartaasti toivoin sellaista puoliverimäistä, kevyttä suomenhevosratsua, joka kulkee eteenpäin kuin ajatuksen voimasta. Ja arvaa mitä? Toiveeni kuultiin! Se oikeastaan oli yksi ainoa joululahjatoive — löytää se eteenpäin pyrkivä, mutta kuuliainen ratsu, jonka kanssa voisi kiertää koulu- ja esteradoilla. Jäävuorenhuippu Hietsun kanssa on sen nopea reaktointikyky varsinkin esteratsastuksessa sekä äärettömän nopea tapa oppia uusia asioita. Uskon edelleen, että meidän mukana kulkee hyväntahtoinen tallikeiju- tai tonttu, joka sitä mukaan toteuttelee toiveitani Hietsun kanssa, kun ehdin niitä pyytää.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Tiusan Uninuttu
SV-I
ii. Fiktion Uniruno
KTK-II, SV-II
iii. Viehättävän Riimi
KTK-III
iie. Huvin Enneuni
KTK-III, KRJ-II, SLA-I, YLA2
ie. Turmeltajan Auriina iei. Rohkean Apollo
KTK-III, SV-II
iee. Moon Amoriina
KTK-II, ERJ-I, SLA-I
e. Kievarikujan Ritariina ei. Vähäpellon Villiritari
KTK-II, ERJ-III, KRJ-III
eii. Rohkean Tuttiritari
KTK-II
eie. Vähäpellon Vilijonkka
KTK-III, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I
ee. Tiilikan Vinku-Iita
KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I
eei. Tuulenpiiskaama Vinkuheinä
KTK-III, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I
eee. Mörkövaaran Sikuriina
KTK-II


Kuvagalleria


© Luvat on


Kilpakalenteri

-


Päiväkirja

Unihiekan syntymä [kirjoittanut kasvattaja]

Meidän ihan itse kasvattaman Nuutin ja Vivekalta lainatun Ritariinan varsaa odoteltiin kokonainen tiineysaika kuin kuuta nousevaa. Varsan tulevaisuus oli jo ennalta lukkoon lyöty, sillä raha tulisi vaihtamaan omistajaa kun varsa olisi eläinlääkärin todistuksella terve kuukauden vanha neiti tai ukko. Meidän orista Nuutista oli kasvanut jo aika hieno otus, joten en voinut olla haaveilematta varsan tulevaisuudesta niin pitkään, kunnes Jarno palautti mut maanpinnalle muistuttaen tulevan vauvan lähtevän heti vieroitusiässä.

Sunnuntai-iltana Ritariina alkoi olemaan levoton. "Joko nyt?" Tokaisin Jarnolle, kun yhdessä pönötimme tarhan aidanlaidalla kädet puuskassa. "Ei vielä." Mieheni vastasi räpläten partaansa mietteliään oloisena, luotin hänen sanaansa. Sanat pitivät tälläkin kertaa paikkansa, sillä vaikka itsevarmana valvoin koko yön valvoen varsakameraa olohuoneen viltin alla - Ritariina voi paksusti edelleen maanantaipäivän. Tiistai-iltana olin jo niin kuolemanväsynyt, että silmäluomet tuppasivat menemään kiinni jo iltaruokia kopukoille jakaessa. Ritariina oli edelleen levoton, mutta vahatipat sillä oli paikallaan eikä peräpään lihakset olleet löystyneet. Luovuin toivosta valvoa seuraavankin yön ja kävin illalla normaalisti maaten, nukkuen sikeästi kuin pieni lapsi.

"Herää, siellä on varsa!" Kuulin tokaisun viereltäni saaden jopa suukonkin poskelle. Käänsin kylkeä kunnes sisäistin sanan varsa, loikkasin sängystä salamavauhdilla keräten lattialta eiliset vaatteet ja vetäsin kumpparit jalkaan kipittääkseni äkkiä talliin. Ei se voinut synnyttää juuri kun päästin itseni uneen asti! Kumpparit hölskyivät jalassa kun hölkkäsin tallin ovelle ja raotin sitä - vastaanotoksi sain lämpimiä hörähdyksiä karvaisilta ystäviltäni. Lompsin varsakarsinalle ja huokaisin nähdessäni vaaleanrautiaan Ritariinan aikaansaannoksen, joka koetteli hataria jalkojaan päästäkseen syömään. "Se on niin kaunis.." Huokaisin ja mieheni korjasi kaunis-sanani komeaksi. Orivarsa, tummanrautias koristettuna isolla läsillä otsassa.

"Mun täytyy soittaa Kittylle! Paljon kello näyttää?" Kysyin Jarnolta, joka vastasi sen olevan vasta viisi aamulla. Täytyisi ehkä tyytyä laittamaan tekstiviesti, mutta mitä mä ystävälleni laittasin, ehkä vain simppelisti syntymästä tai jonkun kauniin runon? Lopulta väsynyt mieleni sai aikaiseksi vain jotain sen tapaista tekstiviestiksi.
'Ritariina varsoi, kellonaika ei tiedossa, mutta yön aikana. Pahnoilla lepää erittäin komea miehenalku, tummanrautias ja iso läsi! Sun tuleva mestari ehkä ;) ♥:llä Isla Tiusanen'

Ulkoasu © M Layouts, Krista, Amretasgraphics, koodiavusta kiitos Sakkura!
Tiusan Unihiekka on virtuaalihevonen